Halveksivan katseesi edessä

olen voimaton. 

   Tiedänhän minä,

Totuuden. 

Olen yrittänyt, 

pinnistellyt.

Mutta tässä olen. 

Tälläisenä minä toivon sinun 

minut haluavan. 

 Katseeni tiukasti sinussa..

   Menetyksen tuoksu ilmassa.

En jaksa taistella,

  Olet päätöksesi tehnyt.

Lasten nauru, 

  Ja minä yritän nauttia elämästä.

Päätös on sinun,

  Sinun onnesi ja tulevaisuutesi.

Mutta älä koskaan

  Kuvittele, etten minä selviä.

 Jos pudotan vain muutaman tähden, 

          kuolisiko silloin taivas. 

Imen heliumin keuhkoihini

            ja en tunnista puhettani.

 Olen tähtiradalla,

    prototähti, 

antaudun tähtituulelle. 

  Hiilisykli määrää suuruuteni. 

Haaveilen olevani punainen jättiläinen, 

        taivaan kuningatar. 

supernova,

        räjähdän kappaleiksi. 

 Ehtoollisviini,

 ja demonini pääsevät valloilleen. 

Aistivat jokaiset sieluni 

    addiktiot ja valuttavat punaisen 

juovan pitkin kyynel kanaviani. 

 Ehtoollisviini,

 ja olen helvetin porteilla.

Olen osa maailmankaikkeutta, 

kuitenkaan tuntematta sen voimaa. 

Ehtoollisviini,

 ja olen lähempänä hautakiveäni

   kuin koskaan. 

  Olen matkalla kadotukseen.

Demonit marssivat edelläni,

     näyttävät tietä tuonelaan. 

Kahleiden kolinaa,

   ja tiedän jälleen olevani mennyttä. 

 Luottamuksen tasaiseen aallokkoon 

            on alkanut muodostua uhkaavia 

vesimolekyylien muutoksia. 

Harjanteet ja laaksot yhtä helvetin 

        pitkiä muotoja. 

                                Tuuli vetää veden pintaa, onko tulossa myrsky. 

Tänään ei ymmärrykseni riitä siihen,

     että myös tuulella on tarkoitus. 

Tänään en jaksa miettiä miksi jälleen

     se tuhoaa osan siitä,

           mitä rakensin. 

Tänäänkään en jaksa kuunnella 

järjettömien ajatusteni viestiä

         pysyä  rauhallisena. 

Huijaanko itseäni,

 että kyseessä on vain vuorovesi. 

Kuun ja auringon painovoiman,

        maan pyörimisliikkeen aiheuttama

  veden pinnan lasku sekä nousu. 

Olihan viime yönä täysikuu....

 Olen sinut niin useasti tuudittanut uneen. 

Katsellut itkusta punertavia kasvojasi. 

Olen antanut anteeksi, 

olen huutanu, raivonnut. 

olen halunnut uskoa ja luottaa.

Mutta päällimmäisenä minulla on aina yhä rakkaus sinuun. 

 Olen kelluva lautta. Lahonneet laudat nidottuna 

           köysillä yhteen. 

Aallot raiskaavat pintaani alhaalta, sivuilta. 

                Otan iskut vastaan, olen vaiti!

Sade huuhtoo jokaisella pisarallaan suruni

            sietämätöntä kipua.