"Anteeksi"sanoit ja siirsit katseesi alas.

Ei se mitään vastasin, eihän se ollut kuin minun sydän,
joka tippui betoniselle lattialle.

Ei se mitään, senhän saa korjattua,
älä sinä murehdi.
Siihen menee aikaa, mutta kyllä minä kestän.
Ei se mitään vaikka vielä vahingossa astuit sen päälle,
niin että viimeisetkin haavat revähtivät auki.

Ei se mitään, ole vain onnellinen ettei se ollut sinun.
Sillä sinä et ole yhtä vahva kuin minä.

Minä en aio lannistua.
Onhan teitä, miehiä.

Ja mitä sitten vaikka yksi sydän särkyikin.
Saahan niitä uusia.
Mitä väliä sillä on kenen sydän se on.
En enää tunnista edes omaani, niin pahoin se on revitty auki.
Ei ole siinä enää yhtään ehjää reunaa, ei yhtään ehyttä kohtaa.