lauantai 18. helmikuuta 2012

Game



Eihän tähän elämän peliin ole sääntöjä.

Kuka niitä jaksaisi valvoa?

Miksi minun  pelikenttä on savesta?
On niin vaikea juosta.

Mihin juokset, kysyt.
Pakoon, pakoon tuskaa.
Se istuu nytkin selkäni takana ja odottaa.
Se iskee silloin kun kuvittelen  olevani voitolla.

Tämä peli,
häviäjät murskataan ja
voittajat nauravat paskamaisesti.
Kuulen josen...

Miksi siis edes yritän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti