Häkeistä kultaisin

Häkeistä kultaisin.
Petollisin.

Sen reunat hopeoitu.
Moni tahtoisi sinne, vaikka
avain heitettäisiinkin pois.

Rakkaus.

Kun se on mennyt pois,
ottanut tuulta siipiensä alle,
ei sitä mikään tuo takaisin.
Se vaeltaa pitkin taivaan rantoja,
 ihaillen horisontteja, mutta mikään ei saa sitä palaamaan.

Ymmärrätkö, se loppui, sitä ei
enää ole.

Kadotessaan taivanrannan taa,
se hymyili
viekkaasti.

Kuin toivoen, että vielä joskus lentäisi yllättäen pilven takaa,
eri kohde häkissään.