Siinä hän istui, nokka ärsyttävästi pystyssä
typerä pipo päässä.

Luuli olevansa voitolla.

H A H ! ! !

Sinä et tiedä kaikkea.
Kuvittele vain pitäväsi hänet, erehdyt!

Minä taistelen hänestä,
vaikka se veisi minun henkeni.

KUULITKO,
Hän on minun,
           on ollut aina
                ja tulee olemaan....

Minä luulin että olen itkenyt itseni kuiviin sinusta.

Tässä minä istun, kidutan itseäni ajatuksella
               sinä hänen vartaloaan vasten.

Teidän yhteinen alku hänen sisällään,
            sen joka piti olla meidän.

Minä luulin että olen päässyt sinusta yli,

Tässä minä istun ja katson kuvaanne,
          sinä hänen vierellään

Senhän piti olla minä.

Pakahdun tähän,
I
K
Ä
V
Ä


Joka ainoa tuskainen ilta
minä istun ja itken sinua pois.


Etkö voisi ymmärtää rakkauttani sinuun.
Nämä ikuisuudelta tuntuvat vuodet
minä olen elänyt, 


Elänyt?


EI, ei , en ole elänyt...


ilman sinua ei ole


            Mitään

Suudelma otsalle,

"olet ikuisesti minun"

               Sitähän sinä varmasti halusit kertoa?

Nälkäinen katseesi polttaa ihoani,
haluan sinut sisääni.

               Mutta sinä et uppoudu minun
               syövereihini.

Siinä sinä sitten tummilla silmilläsi
katsot ja minä muistan, sinä muistat
                 Olet toisen.

Suudelma otsalle,

"olet ikuisesti minun" ......

Raastavaa,
Tuntuu kuin sisuskaluni tunkisivat ulos,
sydämeni repii itseään irti seinämistä.

Etukammio räjähdyspisteessä,
sylkee verta.

Raastavaa.

Matkalla kotiin kadotin makusi huulilta.
Olisin tahtonut käpertyä
sieluni kaipauksen maisemiin,
itkeä ikävääni.

Mutta minä kadotin makusi huuliltani.

Tuuli vei tuoksusi kasvoiltani.
Punaisen Malboron aromin,
ratsusi pakokaasun hajun
liehuvilta hiuksiltani.

Olisin tahtonut imeä sieraimillani niitä
muistojeni haavealuksiin.

Mutta tuuli vei tuoksusi kasvoiltani.

Kuljet kylmää käytävää,

     kolkkoja askeleesi nuotit.

 Avaat oven, pysähdyt.

                         Siinä 
                     minä olen

Metallinen alusta, alastoman temppelini alla.

    Kuinka monta kertaa oletkaan silmilläsi 

        vartaloani syönyt.

 Sinä et itke.

 Katsot suljettuihin silmiini, et uskalla koskea.
 Haluatko muistaa ihoni suloisen pehmeyden, lämmön?
                       
Sinä olet vaiti. Ja sinä et itke. 


Huoneessa tuoksuu kylmä rauta,
veri ja kuollut elämä.

Tämä on viimeinen kerta kun näet
palvomasi vartalon.

H
U
O
M
E
N
N
A


poissa, tunnen vain maata ihollani,
matojen ryöminnän soluissani.

Kaivaten sinun lämpöäsi....