Itken sinua pois.
Salaa sinulta, niin ettet huomaisi
miten aion sinut jättää.

Itken sinua pois.
Huomaat sen vasta sitten
kun aurinko pilkistää jälleen
pilviverhon takaa.

Itken sinua pois.
Ettei se sitten niin koskisi
kun sinut menetän.

Itken sinua pois...
        Ja se sattuu

Tänä sateisena heinäkuun yönä,
sinä hiivit jälleen salaa sieluuni.

Televisiossa rakastavaiset, pitkän ajan jälkeen
tuntevat toisensa toistensa syleilyssä.

Minä olkapäät vavahdellen katson kuinka mies
ottaa naisen syliinsä kertoen "ei mitään hätää", sanoitta.

On yhteys, sellainen yhteys mitä ei kukaan toinen voi käsittää,
vain he.

Lupaatko,  lupaatko..että vielä joskus
kun sade piiskaa lujimmin kattorakennelmaa,
saan tuntea sinun käsivartesi ympärilläni,
kertoen " ei mitään hätää", sanoitta.

Komeita ja vähemmän komeita.

Miehiä kuitenkin. 

KYLLÄ, sinun paikkaasi on kyselty. 

Sinun on aika tajuta, että olen prinsessa, joka 

kaipaa hänelle kuuluuvaa kohtelua. 

Olen Kuningatar, joka haluaa sinusta seksiorjani, haluni

tyydyttäjän.

Moon emäntä, joka teköö justihi niiku tahtoo, 

ja mun kans on heleppo olla ku teköö justihi nii ku 

mää sanon. 

Olen se pieni tyttö, joka kaipaa hellyyttä, rakkautta.

Kosketusta ja niitä pieniä yhdessä olon pisaroita.

Mutta minä olen eniten nainen, joka elää haaveissa.

Olen nainen, joka ei sinua kuitenkaan koskaan tule

rakastamaan niin kuin häntä.

ikävä kyllä hän ei ole paikkaasi kysellyt.

Kaksi kuukautta ja minun
taivaani repeää.
Esiripun lailla se jakautuu kahteen osaan.
Minä

                        ja

                                            Sinä

Siinä se. Jako. Erotus. Ero. Tuhotuminen. Repeäminen.
Kutsu sinä miksi ikinä sitä haluatkaan.

Minulle se on maailmanloppu.

Sinä kuiskaat hiljaa: miksi


Raukka. Vieläkökään sinä et ymmärrä.

Unohda, juo unohduksen suloista huumaa.