Lasten suloista naurua

Onhan tässä talossa elämää. 

K-U-O-L-L-E-I-T-A 

   Vain me kaksi...toisillemme. 

Kun seisot siinä eteisessä, kotiin tulossa, 

   Muistan kaiken sen hymyn ja naurun, yhdessä.

Mutta me katosimme...toisiltamme. 

    Kaksi vierasta, samassa talossa. 

S

A

T

T

U

U

Anteeksi, mutta en voi..

en kykene, en pysty. 

Ja sinä teet lähtöä..Montako tuskallista päivää

sinä vielä teet lähtöä.