sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Anteeksi,  että epäilen.
Vaikka vanhat revityt arvet vielä tihkuu verta,  en mitään toivo niin paljoa kuin, että luottaisin.

Olisin ihminen, jonka ei tarvitsisi joka sekunti,  minuutti,  tunti miettiä elämän petollisuutta.

Olisin ihminen,  joka huomaisi, että maailma voi tarjota jotain ehjääkin.

Anteeksi, rakas.
Mutta menneet, tapahtuneet, ovat saaneet minut vetämään haarniskan päälleni.

 Ehkä vielä joskus se vaihtuu verhoon,
         sitä on helpompi Raottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti