Arkkuni viimeinen naula,
Vielä poissa.
Sinun on katkaistava valheittesi siivet, leikattava poikki.
Niin, että se koskee minunkin joka solua.

V
A
L
U
N
Verta.

Suloista, katkeraa puroa tekee jalkoihin. Valaa vartaloni ja sieluni rippeet peittoon.
Jostain kaukaa kuulen suloisen äänesi.  Valheitako jälleen täynnä?

Tukahduttakaa minun rakkauteni, ettei vereni hyytyisi.