keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Koska me olemme me?
Otamme etäisyyttä ihmisiin, jotka ahdistavat meitä.
Valvomme läpi unisen yön, nauraen toistemme tarinoille. 
Kietoisin sinut lämpööni, sillä kukaan ei koskaan sinua näin rakasta. 

Muiden katseilta minä sinut piilottaisin, enkä antaisi satuttaa. 
Sinut minä haluan. 
Mistä tiedät, kuiskaat. 
Tänään katseesi poltteessa, sait sieluni hyrisemään, avaamaan kaivatut portit.. Unelmieni unitarhaan.

Tänään kun katsoit, hymyilit, hymyilin, tunsin sen suunnattoman rakkauden. Koska me olemme me, niin, kerro. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti