Häkeistä kultaisin
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Miksi yhä minun niskakarvani nousevat pystyyn, kun sinä puhut.
Senhän sinä osaat, puhumisen.
Taiot maailman ympärille, sellaisen minkä haluan
Lumoat silmilläsi, naiset jotka palvovat sinua.
Suloisilla kosketuksilla vaivutat satavuotiseen uneen..
Herätätkö minutkin todellisuuteen suudelmalla,
Että ymmärrän
Petollisuutesi
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti