keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Miksi yhä minun niskakarvani nousevat pystyyn, kun sinä puhut.
Senhän sinä osaat, puhumisen.
Taiot maailman ympärille, sellaisen minkä haluan

Lumoat silmilläsi,  naiset jotka palvovat sinua.

Suloisilla kosketuksilla vaivutat satavuotiseen uneen..

   Herätätkö minutkin todellisuuteen suudelmalla,
    Että ymmärrän
              Petollisuutesi.
           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti