Ehkä sittenkin elämässä on toivoa. Jospa aurinko vielä paistaa,  hyväilee ihoni silkkistä pintaa.
         Jossain rakkaani odottaa,  hän jota joka atomi tasoisella solullani kaipaan.
Toivo, mystinen ajatus,  samalla piinaavan raskas.
     Vielä hetken odotan...pienen ikuisuuden toivon.
      Jonka jälkeen suljen sieluni ovet,  menettäen uskoni onneen.