Häkeistä kultaisin
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Olen tyhjä kuin sadettoman kesän kaivo.
Antakaa
edes
pisara
tähän saharaan.
Tyhjä, ja silti niin täynnä myrskyä, ilman sadetta.
Purot eivät aukene.. Silmäkulmani
auenneet
kuivuudesta.
Kumpaa minä odotan, pettymyksen vai ilon kyyneliä?
Väliäkö sillä, kunhan vain saan kumisevan sieluni heräämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti