sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Olen tyhjä kuin sadettoman kesän kaivo.
Antakaa edes pisara tähän saharaan.

Tyhjä, ja silti niin täynnä myrskyä, ilman sadetta.
Purot eivät aukene.. Silmäkulmani auenneet kuivuudesta.

Kumpaa minä odotan,  pettymyksen vai ilon kyyneliä?

Väliäkö sillä,  kunhan vain saan kumisevan sieluni heräämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti