"Päivinä sateisina tuntuu,  niinkuin taivaskin hiljaa ois".
     syövereissä salatun mieleni,  avautuu suunnaton tuska,  piilossa.

En tahdo matkustaa kivikkoista polkua rikkomaan uinuvaa rauhaa.
Mutta tiedän, on avattava arkut, nostettava menneisyys ruumiinavauspöydälle. Irrotettava jokainen pala, punnita ne.
Katsottava niiden sisälle, annettava kivun vuotaa verenä metalliselle alustalle.
Tulisiko jo päivä, että saan huuhtoa pöydän, veren tuoksun....
Katsoisin kun katkeran punainen verivana juoksee alas viemäristä...
        Vieden tuskani pois.