Häkeistä kultaisin
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
LEVOTTOMUUS, syöttää
Sieluuni ja arkaan
Sydämeeni kuollettavia
Ajatuksia.
Repii jo
satutettua
Sisintäni teräaseellaan silpuksi.
Jos katsot taivaanrantaa, näet punaisen kajon.
Sateen ropistessa ymmärrät niiden olevan sydämeni
verenpunaisia
sirpaleita
.
1 kommentti:
Anonyymi
9. huhtikuuta 2016 klo 13.59
A really great poem :)
Vastaa
Poista
Vastaukset
Vastaa
Lisää kommentti
Lataa lisää...
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
A really great poem :)
VastaaPoista