Unohduksen silta.
Ainoa toivo.
Epävarmoin askelin, paluuta ei onneksi ole.
Rotko allani,
Korkeanpaikankammo.
Sieluni huutaa lohdutonta säveltä.
Kaivaten suloisen katkeraa rauhaa.
Askel, ja köydet allani horjuu.
Pelko seuraavaan askeleeseen.
Mutta minä niin tahtoisin juosta.
Kiirehdi rakkaani, huutaa sydämeni. Menneisyyden kahleet
vaientaa.
Mieleni, miksi et anna siipiä?
Hieno runo!
VastaaPoistaHieno runo!
VastaaPoista