keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Unohduksen silta.
     Ainoa toivo.
  Epävarmoin askelin,  paluuta ei onneksi ole.

Rotko allani,
       Korkeanpaikankammo.

Sieluni huutaa lohdutonta säveltä.
      Kaivaten suloisen katkeraa rauhaa.

Askel,  ja köydet allani horjuu.
       Pelko seuraavaan askeleeseen.
    Mutta minä niin tahtoisin juosta.
     Kiirehdi rakkaani,  huutaa sydämeni. Menneisyyden                  kahleet                      
        vaientaa.

Mieleni,  miksi et anna siipiä?

2 kommenttia: