Olen nähnyt samanlaisia,                   pälyileviä katseita...
    tuttu menneisyydestä.

Askeleen kuljet
      edelläni ja minuun sattuu,  sattuuko?

Sama kohta,
      sama hetki ja sinä jälleen kiihdytät askeleesi.
       Huomaatko?

Mene rauhassa rakas,
   Hidastan askeleeni. 

Mene vain,
           haamu kulkee vierelläni.

Avaa sydämesi.
       Ja minä tein niin.
Lupaa kysymättä pelko
     Kavalsi osan rauhastani,
Pudotti ruosteisen lukon                             portille.

Avaimen heitti nauraen
       Sysimustaan onkaloon,
                      Täynnä menneisyyden haamuja.

              Sydämeni niin tahtoisi....

Sinun Huulesi.
      Ne ovat juuri SINUN
Huulesi, jotka saivat mieleni kohahtamaan.

          Sata kyyhkystä lentoon                       Lähdössä, tunne                                   sielussani.

Niiden siipien
        kosketus, osuessa vatsanpohjaani.

Siipien iskujen ääni,  kiihkeä huuto sydämestäni.

Ne ovat rakas sinun Huulesi,                    joihin haluan rakkauteni                       leiman painaa:

              " ikuisesti sinun"

Nostata myrskyni,
       Voin vannoa, sinun veneesi
    Ei sitä kestä.

Rantaan on vielä matkaa.

     Minä katson kun
        Huudat.

Aaltoni nousee,
     Souda, KUULITKO, Souda!

                 Minä en armoa merelläni tunne. 

Kahvikuppi pöydällä.
      Et ehtinyt juoda, kiire yksinäisyyteen.

Aamu, painajainen jatkuu.

      Rappusilla silitit poskea,  kuiskasit "rakastan".      Väistän katsetta.
Missä olkapää?

       Historia toistaa itseään.
   Pelkään iltaa, yötä kanssasi.
       
        Katseesi...
   Kertoo onko painajainen ohi.

 Kaadan kylmän kahvin viemäriin,  valuuko samalla meidän tulevaisuus pois?