perjantai 5. elokuuta 2016

"Pieni pyöreä rakenne".

   Mutta sinä olet poissa!

" Eivät jalkasi ehtineet
        Koskea maata "....
Ja minä itken.

     Vartaloni pienellä kerällä,
Muistuttaen sinusta.

Unohduksen suloiseen
           virtaan minä itseni toivoisin hukkuvan.

2 kommenttia:

  1. Luen kyyneleet silmissä tätä runoa ja puristan entistä tiukemmin syliini häntä, jonka jalat vihdoin saivat koskea maata yli neljä vuotta menestyksemme jälkeen. Voimia! :(

    VastaaPoista