Tiedän niiden tulevan.
Repivät kynsillään ihooni
Nimikirjaimesi.
Irrottavat nahan sen alta.
Nauravat tunteilleni, heittäen
Arpaa sielustani.
Hakkaavat pimeimmän
Paikan
Syövereistä lukitun
Arkun.
Nostavat sen esiin,
kohottavat taivaalle kohti kuuta.
Epäilyksen siemen,
Ja minä ulvon kivusta.
Verta valuvana hautaudun
Sinun puolellesi sänkyyn.
Toivon huomisen tulevan.
Viet epäilykset pois
Ja suutelet minulle tulevaisuuden.
❤
VastaaPoistaOlisipa minullakin joku... Karehdittava runo :)
VastaaPoistaHieno runo!!
VastaaPoistaTunteikas tulkinta :)
VastaaPoista