Pala rauhaa, 

       Pieni kelluva hetki tyyntä. 

Kehoni uinumassa suloisen 

             Kevätauringon loisteessa. 

Tuokio sinua, vain sinua. 

        Tunnin kuusikymmentä

 minuuttia 

  Imisin sinun huumaavaa 

läsnäoloasi. 

  Kukaan 

         Ei

   Meitä 

           Keskeyttäisi. 

Mutta minun on luovuttava, 

    Jälleen. 

Laitettava haarniska päälle, ole vahva 

     Turruta väsymys! 

 Heikot eliminoidaan. 

      ..... Mutta kun 

         Olen niin

             Väsynyt....... 

Kupla puhjennut,
          legolinna heitettynä palasina lattialle.

Risumajan oksat poltettu tuhkaksi.
                 Kukka-asetelma silputtu hangelle,
                               viekööt tuuli.

Jää rasahdellut, tehnyt railoja , uurtaen
                   syvälle jälkensä.

Pienestä se alkaa,
   hajottaa pieninä murusina piparkakkutalon.

Haistan veren sieraimissani. Muisto!
             Sisälläni herää pelokas eläin, etsien pakoreittiä. Kartta kateissa,
     On vain luotettava.

Sydämenlyönnit piirtäävät
      Kuvioita huuruiselle
           Näytölle.
Elossa!

      Matkustanut liian monta  valovuotta
Selkäni takana, yrittäen nujertaa                              elämäniloni, pelko.

Siinä edelleen, voitonriemuisena katson                    sydämen rytmiä.

Kaukaa leijuu metallin ja kuoleman haju,
      Meihin ne eivät kajoa.