lauantai 27. toukokuuta 2017

Olen kuullut sinun huuliltasi
          valheen. Olet antanut lonkeroiden ujuttautua välillemme.
     
            Hitaasti syö minun luottamustani,
  siipeni takertuvat seitteihin.

 Miten nousisin lentoon,  kun juuri
   lupasit sinetöidä suhteemme puhtauden.
      Hauras, näetkö kuinka hauras on silta välillämme.

Ei sulkani jaksa levittäytyä tuulta
   varten.
                        Kiedon ne petetyn vartaloni suojaksi...
  .. Ei yhtään iskua enää!

10 kommenttia:

  1. Valehtelu on vasta ensimmäinen askel... Petturuus ei katoa ihmisestä koskaan. Tämä runo oli taas osuva muistutus siitä, että don't trust anyone!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen käyttämiäsi kielikuvia. Ne saavat runon elämään ja tulkitsen ne usein monesta eri näkökulmasta. Pidän myös itse linnuista ja vaadin kumppaniltani 110% rehellisyyttä :) Minullakin on omat arpeni <3

      Poista
  2. Tässä runossa on taas oikeaa asennetta - ei yhtään iskua enää!

    VastaaPoista
  3. Paljon avoimia kysymyksiä ilmassa ;)

    VastaaPoista
  4. Onko Häkeistä Kultaisin jo päässyt lentoon?

    VastaaPoista
  5. Hyvää juhannusta Häkeistä Kultaisin! :)

    VastaaPoista
  6. Niin osuvaa runoilua! Tunnen samoin :(

    VastaaPoista