Aamukasteen pisarat
          seitissä.
       Ohuet nauhat
                 punoutuneena
sitkeästi runkoon.

Kuukausien työ, vai vuosien? 
   
            Valheiden verkko,
sitkeästi kiinni
     elämässä.

Kuinka kauan meni kietoa
      lisää verkkoa ympärilleni? Salakavalastiko teit sen
             vai otitko tietoisen
riskin murtaa sen
               mihin minä luotin?

       Tiedätkö sinä edes,
että minä aavistan
            SINUN
 jokaisen valheen...

Korvasi sulkeutuneet.
      Vai miksi et enää kuule?
Olen juossut itseni uuvuksiin,
     peittänyt tummat varjot ruskeiden silmien alta.

                 Huutaisin jos se auttaisi.
                      Et sitäkään kuulisi.
          Olen siis vaiti,
 ajalehtien hiljaisuuden poukamassa.
                    Rakentaen ympärilleni
      maailman,
 jossa minun ääneni kuullaan.

Hiljaisuus, 
     petollinen alku pahalle.