lauantai 8. heinäkuuta 2017

Miten se menikään..
     Yksin sinä synnyt ja yksin kuolet.

Mutta minun hauras sydämeni
     ei kykene ymmärtämään,
    miksi koko elo on yksinäisyyden
 hiljaista ristiretkeä.

Huutaisin jos voisin,
     mutta minun huuleni sinetöin,
         etten sieluani avaisi.

On hiljaista.
           Vain ajatusteni
kiitävät läpi tämän
     talon.

      Mutta ne huudot eivät koskaan saavuta
   kohdetta.

18 kommenttia:

  1. Miksi et? Mitä pelkäät? :/

    VastaaPoista
  2. Rikot itsesi :(

    VastaaPoista
  3. Uutta tuotantoa... Kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Tämä runo kosketti... Olen niin yksin yhden asian kanssa ja en tiedä mitä asian kanssa tekisin... Ei ole ketään kenelle puhua... Olen siis hiljaa...

    VastaaPoista
  5. Olen niin väsynyt :( Samaistun tähän runoon. Itkettää!!!

    VastaaPoista
  6. Mestariteos tämäkin. Näistä runoista saisi vaikka runokirjan!!!

    VastaaPoista
  7. Miten jaksat? Minä en jaksa.

    VastaaPoista
  8. Hyvä runo. Tykkään!

    VastaaPoista