Miten se menikään..
Yksin sinä synnyt ja yksin kuolet.
Mutta minun hauras sydämeni
ei kykene ymmärtämään,
miksi koko elo on yksinäisyyden
hiljaista ristiretkeä.
Huutaisin jos voisin,
mutta minun huuleni sinetöin,
etten sieluani avaisi.
On hiljaista.
Vain ajatusteni
kiitävät läpi tämän
talon.
Mutta ne huudot eivät koskaan saavuta
kohdetta.
Miksi et? Mitä pelkäät? :/
VastaaPoistaMelankoliaa
VastaaPoista:(
VastaaPoistaWhat a shame :/
VastaaPoistaRikot itsesi :(
VastaaPoistaFaktaa vai fiktiota?
VastaaPoistaR.I.P <3
VastaaPoistaVärisyttää......
VastaaPoistaUutta tuotantoa... Kiitos :)
VastaaPoistaSama :)
Poista????????
PoistaTämä runo kosketti... Olen niin yksin yhden asian kanssa ja en tiedä mitä asian kanssa tekisin... Ei ole ketään kenelle puhua... Olen siis hiljaa...
VastaaPoistaOlen niin väsynyt :( Samaistun tähän runoon. Itkettää!!!
VastaaPoistaMestariteos tämäkin. Näistä runoista saisi vaikka runokirjan!!!
VastaaPoistaMiten jaksat? Minä en jaksa.
VastaaPoistaHyvä runo. Tykkään!
VastaaPoistaHyvä!
VastaaPoistaSanaton <3
VastaaPoista