Puoliksi sulanut 

     kaloripommi kädessäni. 

Ohi lipuu naisia, 

     meikanneina, huulipuna koristaen 

   seksikkyyttä. 

Kimaltava koru ranteessa kirsikkana kakussa. 

     Käännän katseeni, 

kevyesti kuin gaselli kävelee nainen ohitseni, 

    työntää kiljuvaa lasta vaunuissa, melkein juuri synnyttänyt. 

Nousen, 

     ja samalla vajoan. 

Itseinhoni jokainen kuiskaus ajaa

minua jälleen pakenemaan. 

     Nainen, minäkin... 

        juuri synnyttänyt. 

                     Katson silti hymyillen lastani, 

   yrittäen vaientaa surullisen kaiun. 

    Sinä silität hiuksiani, 

  kiedot kätesi lanteilleni ja ihmettelet hiljaisuutta. 

    Rakas en halua, että sinäkin joudut minua häpeämään. 

Jos minä jättäisin
    vain kaiken sinulle.
Jättäisin nämä meistä
                lisääntyneet,
teidän idyllisen
           palatsinne ovelle.


 En kirjoittaisi ohjeita,
      en antaisi yhtäkään
apua mitä ja miten.

Jos minä jättäisin heidät, kävelisin
   omaan maailmaani. Sulkisin
kaiken takanani.

   Kuinka kauan sinä jaksaisit,
          kuinka kauan sinulta veisi tajuta
ettei se maailma aina niin autuasta ole.

Puen itseni korsettiin.
        Mustanpuhuva,  punaisia silkkinauhoja
          vartaloni varjona.

            Hiukset valtoimenaan
olkapäilläni, siitähän sinä pidät.
           Satiinia reisilläni,
    kiimaisia kosketuksia vailla.

Lantio keinuen läpi talon,
     kissa sinun makuusi?

        ...... Totuus........


        P
           E
        I
     L
I
    K
  U
      V
         A

Oksettaa,
     käteni repivät yltäni
                                petollisen luomuksen
     
             Ethän sinä minua enää
     jumalattarenasi pitäisi.
   
        Minun naisellisuuteni rippeet,
   ei edes niitä jäljellä.

         



   

Vapisen,
   painajainen astui esiin.
  Uinui laatikossa,
ei pitänyt petoa poissa.

Menneisyys minut tuhoaa,
    Polttomerkitsee raiskatun ruumiini,
              TUHKAA.

Minä pelaan eri sarjassa,
         alempaa kastia, orjatar.

      Menneisyys minut tuhoaa!
    En vain jaksa päättää minun vai sinun.

Verta jaloillani,
        vaahtoavana vesi syöksee menneisyyttäni pois minun
    maaltani.

    Vuodesta toiseen lojuivat
         piilossa,
               hohtaen punaisena.

Kulman takana etova
         kuoleman haju,
ja minä kaipaan.

      Käteni runnovat 
           kipua pois. 

Kyynel
 sekoittuu verivaahtoon,
sulautuen raastavaan ikävään.