Ovi välissämme.
       Äänesi kaikuu betoniseinillä.
Vielähän hetki sitten
     pienet varpaasi jättivät kosteita
 jälkiä laminaatin pintaan.
     Hikipäissäni hankasin puhtaaksi.     

Tekisin mitä vain,
   että saisin jälkesi lattiaani.

Sillä hetkellä pilvetkin
   pysähtyivät.
Tuuli tyyntyi.
      Ahdistunut mieli vaikeni.
    Hsssss....

   Ole vaiti, minun sieluni lepää.

Olen rikottu,
     piesty verille.
Maistanut hiekkaa suussani,
    raatona heidän  jaloissaan.

         Yölliset kauhut,
aamujen arvaamattomat tunnit.
      Runneltu ruumiini,
   halkeillut säröjä täyteen.

               Kipua

Ilman sitä ei minusta olisi
    koskaan tullut mitään.

Hiljaisuus.

        Älä riko sitä

Silmät suljettuina lumipyryssä. 

      Suden huuto.
          Rinnassani betonia 
  Matkalaukut ovella valmiina,
               odottavat lupaa.

    Minun on annettava mennä.
         Kasa hauraita luita, elämästä jo
 arville viilletyt hartiat.
             Sanaton lupa, päätös, irti, vapaa,
     mene.