Vaahtopäitä portaillani.
     Simpukankuoret hajonneet palasiksi nurmikolle.
            Helmet sinkoilleet pihakoivun
suojiin,
      eivät olleet minulle.
    Hiekkasäkit taloni ympärille,
tulvavedeltä suojaamaan.

         Ikkunoissa vesipisaroita,
  sanoit.
Ei, kyyneliäni.

            Räystäät syöksee suolaista vettä.
Miten minä saisin patoni auki?
       Antaisin tuskan valua ulos.

Olen väsynyt miettimään 

   koska sinä revit tikit auki. 

Ei, ei ne olleet sulavia. 

     Olen väsynyt myrskyyn 

pääni sisällä ,

        HUUTAISIN jos suuni

ei olisi liimattu kiinni. 

   Väsymyksen keskellä

         oma maailma. Unelmia. 

    "take me to neverland".

Laastari tikkien päälle, 

    elämä (kö) jatkuu....