Kurkistin tapetin taakse.
          Itkujen vuolas virta,
kyyneleillä puhdistettu pinta.
 
           Iskujen kaiku,
  kipeät lyönnit ruumiissa.
      Yksin valvotut yöt,
peitto vartalon suojana.

          Punaviinin katkera maku,
   huulilla valheet.

Syytösten petollinen kuorma,
      kahlittu puupintaan.
Mitättömyyden tunne, syövyttänyt
                 maaliin rosoisen sävyn.

Lasten iloiset naurut,
     elämän nälkä.
 
     Painan tapetin
 takaisin kiinni,
   repäleinen pala, tuhansia tarinoita.

Kenelle hymyilet?
       Suupielet söpösti ylöspäin.
  Katse ruudulla,
         sormi hivelee näyttöä.
Kenelle sinä hymyilet?

            Myrskyä horisontissa 
         Salamoita taivaanrannassa.
                 Kuulen jo sadepisaroiden
                    jylinän.

Pelkää kuolemaa.
   
      Sen jäätävää otetta
          rinnoillasi.

Ruusujen tuoksu ohimoillani,
        laske arkulleni valkoisia.
Pelkää kuolemaa,
   vaikka olisikin voitto 
   
   Surun rautaiset kalterit
        vasten kehoasi, kyyneleet
hukuttavat.

             Paino rintakehällä, haukot
happea.

Suru, kuolema...
    jokainen meistä