Valovuosienkaan päästä elämän
     oppikoulun tunnit
sinua ei saaneet tajuamaan,
    miten typerää on kerta
 toisensa jälkeen toistaa
samaa kehää.

        Samat
                valheet
                      selitykset
           teot

                    Karttakepillä sormille,
     taisit vain nauttia kivusta .
               Et tuonut omenaa pöydälleni.

Siinä kohtaa minä huomasin
     rakastavani itseäni hiukan.
    Kerta toisensa jälkeen,
           valkoisten valheiden tulva
syöksyy suustasi.

        Juuri siinä kohtaa,
  päätin suojata itseni sinulta.

       Olisi pitänyt jo aiemmin.

Tiedän tämän tunteen.
   
        Oudosti reagoivat sisäelimet,
  nytkähtelevät pelosta.

       Vatsalaukku kiertyneenä sydämen
    ympärille, puristaen lihasta
             heikommaksi.

Keuhkot lakanneet pumppaamasta
      ilmaa. Eivät suostu, vaikka houkuttelen.

         Iho kananlihalla, aavistaa enemmän
            kuin vielä tajuan.

          Tiedän tämän tunteen


              Ja se ei tuo hyvää