torstai 20. kesäkuuta 2019

Kun minun kotini
     ei ole enää kuin pala kivijalkaa,
   punamultamaali halkeillut maassa makaavassa laudassa.

      Romahtanut, tomupilvi hälvennyt
  järven selälle.

     Kun sen tuttu tuoksu ei enää
      rauhoittanut,
petivaatteet tuntuivat vierailta.
          Seinäkellon ääni, sekunti sekunnilta
      raskaampana korvissa.

             Koti
         Koti
             Koti?
          Koti

Muukalaiset vallanneet,
      naula, naulalta purkaneet.
    Raapaisivat tulitikun ja heittivät.

                     Koti 
                 
 

2 kommenttia:

  1. Hyvä runo. Monisäikeinen tarina. Samaistun. Minunkin kotitaloni oli punainen talo. Punainen talo maalla, iso nurmikko, koivuja, hiekkatie. Ikävä on.

    VastaaPoista