ei ole enää kuin pala kivijalkaa,
punamultamaali halkeillut maassa makaavassa laudassa.
Romahtanut, tomupilvi hälvennyt
järven selälle.
Kun sen tuttu tuoksu ei enää
rauhoittanut,
petivaatteet tuntuivat vierailta.
Seinäkellon ääni, sekunti sekunnilta
raskaampana korvissa.
Koti
Koti
Koti?
naula, naulalta purkaneet.
Raapaisivat tulitikun ja heittivät.
Koskettava!
VastaaPoistaHyvä runo. Monisäikeinen tarina. Samaistun. Minunkin kotitaloni oli punainen talo. Punainen talo maalla, iso nurmikko, koivuja, hiekkatie. Ikävä on.
VastaaPoista