Vittujako sinä siinä katsot kun minä elän elämääni.  

Annan aaltojen viedä ja otan elämästä kaiken irti. 

Ole sinä hiljaa kun haluan elää. Vaientaa menneisyyden tukahduttavat äänet ja nauttia.

Pidä nyt jo turpasi kiinni

kun astelen omien voimieni avuin kohti tulevaisuutta.

Et sinä minua ole pelastanut, 

          minä tein sen itse. 

 Helvetti irti.

       Ulospäin itse ZEN.

Päässä tulivuori,  

laavan valuessa silmäkulmista kohti

          poskipäitä.

Ja minun sieluni huutaa ymmärrystä!

 Pitenevät mustat varjot,

        demoni olkapäälläni. Kiristää köyttä

kaulallani. 

Kiskoo korvanlehdestä, 

      huutaa tärykalvolle viestin, 

    jatkaa eteiskäytävään.

Herättää kuuloaivokuoren,

     ja minä uskon joka helvetin sanan.

Annan köyden kiristyä ja yön tulla.