Uskottelen itselleni; ohimenevä

    sopeutumisreaktio. 

Vaaraa ennustava ärsyke, demonit

     Ovat hankkineet huopatossut.

            Hiljaisuuden ytimessä patologista 

         AHDISTUSTA, normaalia toimintaa aivoissa, sanoin.

       Vastaantulevien katseessa kärsimyksen herättämää sympaattista surua..

 Pahempi kuin sinä, 

      petturuudessa. 

Olen lähettänyt salaisuudet,

valheet mustaan aukkoon. 

        Piilottanut maailmankaikkeuteen.  

                Hymyillyt läpi tähtisumun.

Maannut levottomana 

     molekyylipilvien päällä, 

aivoissa hallusinaatio, 

           avaruuden tyhjiössä hiljaisuus. 

                Minä tahdon jäädä

           tähän dissosiatiiviseen

                       olotilaan. 

Ovela petoksen muoto!

    Olen kaivanut jo liian kauan 

             omaa hautaani.

   Olen hyvin pahoillani, sillä

       minuun sattuu se,

 että olen pettänyt itseäni.  

 Minä en ole sinut

  menneisyyden kanssa.

Kipukohtia, päällä

   laastari.

Ei ehtinyt arpeutua.

       Tihkunut verta aiheuttaen anemiaa. 

 Menneisyys ja nykyisyys

     sekoittuneena. 

Kipua vuorien takaa,

    savua horisontissa. 

       Korvissa huuto,

  repii tärykalvot hajalle. 

Kaukana sotaratsut,

    Kuuliaisena seisovat paikoillaan,

demonit ratsailla. 

Odottavat ilmeettöminä

    käskyä.

Minulla on aikaa piiloutua..

    Minne?