Demonit hiipivät talossani.
Luulevat etten näe,
häntä oven välissä.
Kuraisia jälkiä
sydämessäni,
tiskipöydällä karvoja.
Sohvan takana rapinaa,
henkäys niskassani,
ihokarvat nousevat.
Minä en teitä enää estä,
olen taistellut.
Tervetuloa,
ja ne huumaavat jo.
Dopamiini vyöry ja
panokset kovenevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti