Olen astunut jonkin rajan yli, 

tiputtanut itseni tuntemattomaan. 

                Olen tietoisesti luonut itselleni kuoren,

 johon ei säröjä tällä kertaa tule.

Nyt sinä mietit, miksi? 

Tarina on pitkä, monisäikeinen ja myös uuvuttava.

 Istuessani samalla harmaalla nojatuolilla,

 katsellessani ulos auringonlaskuun, muistan kaiken jälleen.

Muistan kaiken sen tuskan, 

johon kenellekään ei ollut oikeutta. 

            On vain pieni tyttö, joka kaipaa rauhaa. 

Lukemattomia kysymyksiä, 

joihin ei vastausta kuulu. 

        vain kaikuja menneestä. 

Minun sieluni on rikki. 

    Haavoja täynnä. 

Ja minä edelleen mietin

täytyikö sen juuri olla minä. 

Istun vavisten, 

    henkeä ahdistaa. 

Tunne saa otteen, 

         HENGITÄ

   HENGITÄ. 

Ja minä nostan kasvoilleni hymyn, 

            Ostin juuri uuden naamarin.