Ajatuksissani,
sinä yhä siinä.
Sekunnin murto-osan kuluttua sähköimpulssi etenee eteis-kammiosolmukkeen kautta kammioihin,
Rytmit katoaa.
Mutta minä muistan miten tuhosit
minuuteni, naiseuteni.
Sinä tuhosit paljon.
Ja minä vihaan sinua.
Luuletko, että juuri nyt antaisin anteeksi
petturuutesi.
Olet kuollut minulle.
Kyyneleet valuvat käsivarttani
pitkin.
Sinun surusi on minun suruni.
Kun pieni sydämesi sykkii vartaloani
vasten, minä tunnen jokaisen tuskasi,
epämiellyttävän sensorisen ja emotionaalisen aisti- ja tunnekokemuksen
Kudosvaurioita, joilta ei voi elämässä
välttyä.
Mutta minä tahtoisin antaa korjaavan rakkauden laskeutua yllesi.
Tuntisit sen onnen, jota kuitenkin täällä voi kokea, tuskankin keskellä.
Minä rakastan sinua!
Valheista vaienneet äänihuulet.
Ilmeettömät kasvot,
paljastit itsesi.
Intuitio, kuljen vaistojeni varassa.
Yhdistää tiedon palasia, johdattaa minut
totuuden äärelle.
Sisäinen ääni, ole vaiti!
Vaistoni käskee
suojelemaan itseäni.
"olet kokenut jo liikaa", se kuiskaa.
Nämä ystäväni,
auttaneet selvitymään.
Ennakoineet riskejä.
Olisiko siis nyt hyvä kuunnella niitä?
Minusta et saa heikkoa,
Olen kävellyt läpi helvetin.
Noussut Feeniks-linnun muodossa
YLÖS.
Tavoittanut taivaan ja silti nuollut tulisia kiviä.
Juonut itseni unohduksiin,
ja jatkanut matkaani.
Raivo, VIHA. Niitä minä olen tuntenut, mutta
vaientanut sisimpäni.
Tarvitsen puhdistuksen ja sinä et sitä minulle voi antaa.
YKSIN,
YKSIN minä taisteluni päässäni käyn.
Sinä et tiedä siitä mitään.
Aamun sarastaessa sieluni repii itseään irti kehosta.
Ja kun urut soivat, ei ainoastaan sieluni huuda.
Neilikka arkullesi ja surutyö voi alkaa
niin he sanovat.
Tummat hahmot siistissä
rivissä kohti hautapaikkaa.
Kyyneleitä arkulla, on aika laskea sinut maahan.
Viima ja lumi vasten kasvoja, kipu ei tunnu.
Minun kipuni on syvemmällä.
Kun katsoin häntä, läpi sen pimeän betonin.
Minun sisälläni ailahti ainoastaan helpotus,
että hän oli T-U-R-V-A-S-S-A.
Sydämen äänet eivät enää kaikuneet näille
kylmille seinille. Nauru ei
raikunut läpi pimeän.
Rapiseva muovi, sinä siinä.
Makaat alastomana,
pääsi ajettu kaljuksi.
Minun on niin ikävä.
Ei lämpöä, vain kylmä ruumis ja
toivoisin vielä kerran, että katsoisit.
Arkun kannen kolaus,
ja sinä olet poissa.
Ja minä tulen sinua ikuisesti
kaipaamaan.
