Kun katsoin häntä, läpi sen pimeän betonin. 

   Minun sisälläni ailahti ainoastaan helpotus, 

  että hän oli T-U-R-V-A-S-S-A. 

         Sydämen äänet eivät enää kaikuneet näille 

kylmille seinille. Nauru ei 

                    raikunut läpi pimeän.

Rapiseva muovi, sinä siinä.

 Makaat alastomana, 

    pääsi ajettu kaljuksi. 

Minun on niin ikävä. 

    Ei lämpöä, vain kylmä ruumis ja 

    toivoisin vielä kerran, että katsoisit. 

Arkun kannen kolaus, 

    ja sinä olet poissa. 

Ja minä tulen sinua ikuisesti 

kaipaamaan.