Ehtoollisviini,
ja demonini pääsevät valloilleen.
Aistivat jokaiset sieluni
addiktiot ja valuttavat punaisen
juovan pitkin kyynel kanaviani.
Ehtoollisviini,
ja olen helvetin porteilla.
Olen osa maailmankaikkeutta,
kuitenkaan tuntematta sen voimaa.
Ehtoollisviini,
ja olen lähempänä hautakiveäni
kuin koskaan.
Olen matkalla kadotukseen.
Demonit marssivat edelläni,
näyttävät tietä tuonelaan.
Kahleiden kolinaa,
ja tiedän jälleen olevani mennyttä.
Luottamuksen tasaiseen aallokkoon
on alkanut muodostua uhkaavia
vesimolekyylien muutoksia.
Harjanteet ja laaksot yhtä helvetin
pitkiä muotoja.
Tuuli vetää veden pintaa, onko tulossa myrsky.
Tänään ei ymmärrykseni riitä siihen,
että myös tuulella on tarkoitus.
Tänään en jaksa miettiä miksi jälleen
se tuhoaa osan siitä,
mitä rakensin.
Tänäänkään en jaksa kuunnella
järjettömien ajatusteni viestiä
pysyä rauhallisena.
Huijaanko itseäni,
että kyseessä on vain vuorovesi.
Kuun ja auringon painovoiman,
maan pyörimisliikkeen aiheuttama
veden pinnan lasku sekä nousu.
Olihan viime yönä täysikuu....
