Tulethan

Ikkuna jääkukkien peitossa.
Minä yksin lämpimän peiton alla.
Kuvasi piirtyy kuun säteissä ikkunaani.

Kaipauksen syvä aalto saa minut valtaansa.
 
Kosketan lasia. Sormeni tuntevat vain kylmää.
Niin, sitähän sinä olet,
              pelkkää jäätä ja routaa.
Sydäntäsi en saa sulamaan.
 
Pieni hetki riittäisi minulle,
saisin muiston sinusta.

Ei tarvitsisi enää koskea jäistä lasinpintaa,
voisin painaa  pääni tyynyyn ja sulkea silmät, olisit siinä.