Kuljet kylmää käytävää,

     kolkkoja askeleesi nuotit.

 Avaat oven, pysähdyt.

                         Siinä 
                     minä olen

Metallinen alusta, alastoman temppelini alla.

    Kuinka monta kertaa oletkaan silmilläsi 

        vartaloani syönyt.

 Sinä et itke.

 Katsot suljettuihin silmiini, et uskalla koskea.
 Haluatko muistaa ihoni suloisen pehmeyden, lämmön?
                       
Sinä olet vaiti. Ja sinä et itke. 


Huoneessa tuoksuu kylmä rauta,
veri ja kuollut elämä.

Tämä on viimeinen kerta kun näet
palvomasi vartalon.

H
U
O
M
E
N
N
A


poissa, tunnen vain maata ihollani,
matojen ryöminnän soluissani.

Kaivaten sinun lämpöäsi....