maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kaksi kuukautta ja minun
taivaani repeää.
Esiripun lailla se jakautuu kahteen osaan.
Minä

                        ja

                                            Sinä

Siinä se. Jako. Erotus. Ero. Tuhotuminen. Repeäminen.
Kutsu sinä miksi ikinä sitä haluatkaan.

Minulle se on maailmanloppu.

Sinä kuiskaat hiljaa: miksi


Raukka. Vieläkökään sinä et ymmärrä.

Unohda, juo unohduksen suloista huumaa.


1 kommentti:

  1. Salaperäistä runoutta. Lukijan mielessä pyörii kysymys, miksi?

    VastaaPoista