sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kosket, vartaloni huutaa.

Kosken
                 ja sinä takerrut minuun kuin hukkuva.

Huku minuun, uppoudu sisääni, kosteaan valtamereen!

Sinä kosket, ja minä muistan
että tämä on kuitenkin tässä

Kosken
           ja sinä saavutat kallion kielekkeen, avaat
siipesi ja lennät nautinnon ulapalle.




1 kommentti:

  1. Hyvää runoutta. Houkuttelevaa kuvailua. Hauskakin.

    VastaaPoista