Alastomina makaamme,

Ihomme painautuneet toisiaan vasten.

Syksyn tuoksu metsässä. 

Sammal painautuu painomme alla

ja minä kaipaan jo nyt takaisin syliisi. 

Ihosi tuoksu, morfiinia kipuuni. 

Sinä herätät minut henkiin, elvytät 

joka soluni, saat vereni virtaamaan. 

Nouset, katsot, ihailet. 

Minä kummastelen mitä edes näet minussa. 

Tavallinen nainen, ja sinä palvot minua kuin prinsessaa.

Onko sinua edes olemassa? 

Hulluhan minä olen. 

Ei ole miestä, joka minut tahtoisi. 

Lasten suloista naurua

Onhan tässä talossa elämää. 

K-U-O-L-L-E-I-T-A 

   Vain me kaksi...toisillemme. 

Kun seisot siinä eteisessä, kotiin tulossa, 

   Muistan kaiken sen hymyn ja naurun, yhdessä.

Mutta me katosimme...toisiltamme. 

    Kaksi vierasta, samassa talossa. 

S

A

T

T

U

U

Anteeksi, mutta en voi..

en kykene, en pysty. 

Ja sinä teet lähtöä..Montako tuskallista päivää

sinä vielä teet lähtöä.