Häkeistä kultaisin
lauantai 14. marraskuuta 2015
Lähelläsi, epätodellinen olo.
Kuiskaat, kosket.
Hellyytesi hukuttaa minut
Ja minä annan sille vallan.
Tässä, juuri tässä niin hyvä olla.
Irroitan katseeni sinusta, välimatka pitenee....
SE ISKEE!!
Lyö kovaa....
Tekee sirpaleita jalkoihini.
Epävarmuus
1 kommentti:
Anonyymi
24. marraskuuta 2015 klo 14.06
Se kutkuttavan houkutteleva epävarmuus. Nautintoa ja uhkakuvia. Tykkään tästä runosta!
Vastaa
Poista
Vastaukset
Vastaa
Lisää kommentti
Lataa lisää...
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Se kutkuttavan houkutteleva epävarmuus. Nautintoa ja uhkakuvia. Tykkään tästä runosta!
VastaaPoista