tiistai 17. marraskuuta 2015

Valokeila osuu ladon nurkkaan.
      Saa varjot pitenemään.
Lämmin henkäys poskellani...
       Kosketus,  siihen sinä tulit,                    lähelleni.
Hipaiset pehmeällä turvalla olkapäätä,  kuin ymmärtäen lohdutuksen kaipuuni.
       Sataa vettä,  nojaat minuun,                      .... kosken.
Sinun lämpösi tarttuu kehooni, ehkäpä se sulattaa vielä jäädytetyn mieleni.
          Nostat pääsi, painat turpakarvasi poskeani vasten, hymyilen....

        Sinä olet terapiaa <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti