Alastomana,
sinä katsot.
        Hiukseni sotkuisina tyynyllä. 
Jalkani naisellisesti ristissä, niin sinä aina sanot. 

Hymyilet, ja minä tunnistan veikeän, ihailevan katseen. 

   Avaat Huulesi, olet sanomassa jotain.

      " sä oot niin nainen!"

Kuulen hidastettuna lauseen aivoni pienissä lohkoissa. Nainen!

      Henkeä salpaa,  miksi käteni eivät liiku vaikka hapuilen peittoa suojaamaan itseni. 

    SINÄ varastit HÄNEN sanansa!

Miten sinä saatoit?
Sydämeni, miksi et iloitse?
Vaiennan sieluni.

Varasta sinä vain hänen sanansa,
            sillä hän ei ole koskaan                               minun.