lauantai 5. maaliskuuta 2016

LUOTA!
Niin pieni sana, joka
Kirjain täynnä elämäni
          Suurimpia asioita.

Pudotanko perhosen lailla
    Koteloni, lennän luottamuksen siivin
     katsomaan
        Mitä sinä voit minulle antaa.

Vedänkö kilpikonnan haarniskan ylleni,
että epäröidessäni voin kaivautua kuoreen ...

.....sen suloiseen turvallisuuteen.

4 kommenttia:

  1. Voitko valita molemmat? Hienoja kielikuvia, tykkäsin.

    VastaaPoista
  2. Toisen runoihmisen vinkistä löysin blogisi. Hienoja, syvällisiä ja rohkeita runoja. Tämä blogi menee suosikkeihini. :) :) Peukku ylöspäin!

    VastaaPoista