Olisikohan tämä tarina nähty?
Taputeltu siistiksi keoksi
      Muistojen tuskalliseen arkistoon.

Tuleeko tästä sen enempää,
      Vaikka kuinka toivomme?
Menneisyyden haamut,
      Vailla armoa, kivittävät päivästä päivään.
Iskee kovempaa
kuin eilen.
Tekee ruumiistani verestä vuotavan kituvan eläimen.

Huutoa! Kyyneliä!
Sinä sanot "eletään nyt vain".
Miten sinä luulet,
että minä mahdun sinun kymmenien naistesi sekaan?

Miten sinä muka juuri minua rakastat?
Mikä tekee minusta niin specialin?

Kysymyksiä...ja lisää kysymyksiä,  unettoman yön jälkeen.