perjantai 17. kesäkuuta 2016

Mieleni huijaa vartaloa.
       Saa alavatsaan tunteen pienistä jaloista, sormista hivelemässä kohtuni pehmeää pintaa.

Huijari! Huudan peilille.
    Rintakehässä verisuonet aaltoilevat karttaa ihooni.

             Makuja,  outoja makuja minun kieleni syöttää aivoihini.       Linea nigra tuijottaa peilistä ääriviivoillaan.

Typerä! Hoen itselleni.

Ihmismielen lokeroista en ota koskaan selvää, arvoituksellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti