Häkeistä kultaisin
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Se kohta mihin taivaanranta päättyy.
Sitä ei ole!
Silmissä harmaata, mieleni ei vaikene.
Pelko hiipii.
Sinä nauroit aavistuksilleni.
1 kommentti:
Ralph
11. lokakuuta 2016 klo 11.50
Hieno runo :)
Vastaa
Poista
Vastaukset
Vastaa
Lisää kommentti
Lataa lisää...
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hieno runo :)
VastaaPoista