Kasvoilta  paennut hymy.
     Rikki revitty sielu.

    Totuus tekee kipeää!

Juuri levitetyt siivet,
     Revin sulat irti.
Veri valuu tihkuen maahan.

Kipu lievittää tuskaa.


Sanat, 
eivät ne riitä sinulle kertomaan miten rikki minä olen.

    Itseinhon käärme,
vahingoniloisena ruumiillani.
        Jokainen suomu polttaa viiltävä arven.

          Rakas, minä en koskaan tahtonut sinua satuttaa.

      "   Ryyppy murheeseen"

   Tulisi jo unohdus.

Katson tuhisevaa olentoa.
    Minun makuuhuoneessani.

Samanaikaisesti hellyyttävä                 rakkaus Sekoittuu vihaan.

       Sinun lapsesi,  ei meidän.

           Kuusi pitkää, kiduttavaa kuukautta ja tuo tuhiseva                               rakkaus olisi meidän.
 
    katkeruus,  se alkaa 
          Nostaa päätään.  

Yö ilman sinua.
     Tiedän niiden tulevan.
Repivät kynsillään ihooni
         Nimikirjaimesi.
Irrottavat nahan sen alta.

Nauravat tunteilleni, heittäen
        Arpaa sielustani.

             Hakkaavat pimeimmän
Paikan
                    Syövereistä lukitun
    Arkun.

Saumat pettävät.

Nostavat sen esiin,
       kohottavat taivaalle kohti kuuta.
     
          Epäilyksen siemen,
                Ja minä ulvon kivusta.

Verta valuvana hautaudun
      Sinun puolellesi sänkyyn.
               Toivon huomisen tulevan.
Viet epäilykset pois
      Ja suutelet minulle tulevaisuuden.

Katse, ja minä huokaan.
       surullisen hetken
Tuijotan peilikuvaani.

         MUU MAAILMA NUKKUU.
   Minä valvon.

Ajatusteni sysimustien
        atomien läpi raivaan polkua.

" Paistaa se aurinko joskus Risukasaankin" sanotaan.

Hymähdän,  käännän katseeni ja mietin
     millaisen metsurin paikalle pitäisi hakea?

Pimeää,  Ja minä istun
    Keskellä sen suloista syliä.
Hiljaisuus kietoo kätensä suojaksi.

Tänä yönä ei demonit 
      Yön pimeydestä nouse.

Kolme viikkoa... 
     Kolme pitkää viikkoa, 
Kannoin sinua sisälläni, Kuolleena. 

Epäilys, se ei jättänyt rauhaan! 

Suunnaton pelko,
    Näky; lapsi kämmenellä, kummitus vuosien takaa. 
         Sitäkö se oli?

Tietämättäni, minä kannoin meidän rakkauttamme sisälläni. 
      Kyynel, 
             Osuu maahan. Liukenee 
      Maan tomuun.

Muisto,  se jää.
   Katkeran suloisena. 

Rakastelen kanssasi. 
       Kaivannut Ihoasi. 

Mutta nuo sormenpäät 
       Ovat polttaneet merkkejä          ihoosi, Luen niistä joka ainoan.

               Sulkiessasi silmäsi,                    Selkä kaarella, päästäen            elämän virtaamaan sisälleni, 
               Ajatteletko häntä, 
         Muistaen kartan iholla?

Lupasit pysyä myrskyssä
     Rinnallani.

Mutta entä tämä helvetti, elämäni?

Sen polttavien
       lieskojen
Keskeltäkö sinä ojennat                       turvalliset kätesi.
Annat tulen polttaa ihosi karstalle?

          Ilmassa imelän kalman haju.

Kuolenko minä
           henkisesti, vai onko se sinun palavan
          ruumiisi tuoksu....

Siinä sinä olet,
         Runneltuna minun
Helvettini demoneilla.