Tänne minä sinut toisin.
      Koivikkojen seassa näkisin 
Hulmuavat hiuksesi vilahtavan. 

         Naurusi kaikuisi kivikallioiden seinämistä. 

           Juostessasi Kikattaen,  risut rasahtaisivat pienten kenkiesi alla.  
        Ottaisin sinut kiinni, rutistaisin syliini, suutelisin.

Peittelisin sinut sammalilla, 
       yön laskiessa pimeytensä.  Suojaisin metsän hirviöiltä. 

    Tänne minä sinut toisin, 
           Jos sinun sydämesi taistelee minun sydämeni alla,
            loppuun asti. <3 
          

Kalman haju
          ympärilläni.  

Veripisaroita lattialla,
           Väsynyt ruumiini
 Huutaa pelkoa.
       Vavisten kävelen,
                    Runneltu mieleni
Takoo hysteerisiä sanoja.

     Nousisi sumu, peittäisi
Sieluni haamut yöhön.
             Sudet huutavat nälkäisinä,
       Haistaen kuoleman.

Istun porraspään valoissa,
         Edessäni musta yö.
Verhoaa mieleni.

   Sieltä ne taas tulevat.

Hiipivät hiljaa pää painuksissa,
    Kuin sudet saaliin kimppuun.
Lamaantuneena tuijotan hahmoja, enkä osaa paeta.

Ei ole paikkaa mihin tämän väsyneen ruumiini hautaisin.

Mikä ne houkutti?
     Verta vuotavat arvetko, vai pelkoni sakea haju?

Silmästä silmään ne katsovat,  odottavat saaliin eleitä.
   Mutta minä en jaksa paeta.

Istunko koko yön, vaanivat silmät edessäni.

    Nukahdan ja annan niiden viedä.